top of page
BLOGI
Painovlmis kirja
ISO TYÖ VIHDOIN VALMIS
Pidin kirjalle näyttelyn marraskuussa -21 Kuusamotalolla. Näyttelyn ja Koillissanomien lehtijutun myötä saimme näkyvyyttä ja suuntaa antavan tilausmäärän kirjalle.
Otin painotyöstä neljä tarjousta eripaikoista. Oli yllättävää huomata miten kallista kirjan painaminen on. Halusin kirjasta laadukkaan ja aikaa kestävän. Painotaloksi lopulta tuli Koillismaan kirjapaino. Menen itse painotyön ajaksi harjoitteluun, samalla näen koko kirjan tekemisen kaaren alusta loppuun. Tämä on ollut hieno ja opettavainen projekti.
Kirjan taittaminen
KIVAA HOMMAA
Keväällä tutkiskelin kirjastossa erilaisia kirjoja, niiden kokoja ja laatuja. Päädyin kokoon 21x26 cm, A4 leveys mutta korkeudesta otin pois. Halusin marginaaleista riittävän leveät, ettei kirjan lukijalla sormet peittäisi kuvia lehtiä käännellessä. Toki nyt taitossa olen mennyt kuva edellä.
Tein taittosuunnitelman heti alkumetreillä ääriviivapiirustuksilla. Oli hyvä hahmottaa kokonaisuus lisäksi tämä helpotti kirjan tekstin tekijää.
​
Huh huh, sivuja on 105 kappaletta. Tämän päälle esilehtisivuille tulee karttapiirustus. Kartalta kirjan lukija voi katsoa missä mikäkin tapahtumapaikka sijaitsee.
​
Varmasti huikea tunne kun tämä on kokonaan valmis. Nyt minulla 14 piirustusta värittämättä, lisäksi pari kuvaa puuttuu kokonaan ja tietty se kartta.
​
Työn äärelle taas :)
Värittämisessä puoliväli ylitetty
...VAIKKA VÄLILLÄ TUNTUI EPÄTOIVOISELTA...
Olen oppinut suunnattomasti piirtämisestä ja kuvien värittämisestä. Tässä kuvassa sain Arabian kahvikupit hyvin muotoiltua ja väritkin tuntuu hyvältä. Tottakai otin selvää millaisia kuppeja tuolloin tapahtumavuonna 1939 on voinut olla.
​
Tarinassa kerrotaan hautajaisjärjestelyistä ja siitä miten kyläläiset auttoivat suruperheitä. Silloin oli sellainen tapa, nykyään tilataan tarjoilut pitopalvelusta.
​
Kirjassa tulee näkymään minun kehityskaareni piirtäjänä. Minä en anna sen häiritä, vaan pidän sen osana kirjaa. Tämä on minun ensimmäinen kirjan kuvitus, joten jatkossa minulla on eväitä enempään. Kirjasta tulee rikas voimavara minun suvulleni ja tärkeä prosessi meille tekijöille.
​
- TOIVON KIRJAN ILAHDUTTAVAN USEAN LUKIJAN -
Kuvien värittäminen
OMAN TYYLIN LÖYTÄMINEN
Tämä on ollut yksi minun "mielikkikuvista". Totesin ihan alkuun kun aloitin projektin, että en osaa piirtää ääriviivoja digitaalisesti, joten tein ne käsin piirtämällä. Näiden hahmotelmien skannaaminen ja uudelleen piirtäminen digitaalisesti tuli ikään kuin ylimääräisenä työnä.
​
Suunnitelmissa oli alkuun, että väritän kuvat harmaan sävyillä. Totesin kuitenkin värien tuovan tunnelmaa kuviin. Tarkastellessani tuon ajan kuvia netistä ja sukualbumista, kuvat olivat tietysti mustavalkoisia. Jouduin kuvittelemaan värit vaatteisiin ja huonekaluihin.
​
Kirjaan tuleva teksti tämän kuvan osalta vahvistaa tarinaa kivalla tavalla. Tyttäreni on kyllä upea kirjoittaja.
Digitaalista piirtämistä
TÄMÄ VIE KYLLÄ MENNESSÄÄN
Syksy on jo vierähtänyt pitkälle, ruska alkaa olemaan loppusuoralla.
Minulla on ollut hieno kevät ja kesä tämän projektin puitteissa. Tunnen vieläkin iholla sen hetken kun piirsin näitä ääriviivoja Kuusamon mökin terassilla. Veden ääni ja kuikan kiljaisu järvellä pysäyttivät hetkeksi työni.
Tästä kirjasta tulee kuviteltua isompi teos eli kuvien määräksi on tulossa 52 kappaletta. Puuttuvista kuvista hankalin on kansikuva, johon ei vielä ole varmuutta syntynyt. Se jäänee viimeiseksi.
​
Tähän alla olevan kirjan viimeisen aukeaman tekstiin tuleva kuva on myös hankala luoda. Ehkä siksikin koska se on viimeinen kuva...tulee jotenkin haikea olo...
Tätä kirjaa on ollut niin ihana tehdä siitäkin huolimatta, että tämä on vienyt paljon aikaa. Hahmotelmia on joutunut muokkaamaan ja paljon on joutunut heittämään roskapönttöön. Värittäminen ei alkanut sujumaan ja taittoa on pitänyt toteuttaa yhtäaikaa. Tämä on myös tuntunut fyysisesti raskaalta. Kädet ja olkapäät kipeänä ja välillä on kyllä tullut epätoivoinen tunne, etten saa tätä ikinä valmiiksi...
​
​
Tupaan tullessa evakosta palaaville tulee ilon tunteiden vallitessa mieleen kuitenkin suuri surutaakka, jota on kannettu koko evakkomatka siitä puhumatta. Mieleen palaavat muistot kuolleista pojista, jotka menetettiin juuri sodan kynnyksellä. Senja ja Fanni ottavat toisiaan kädestä kiinni ja katsovat toisiaan ymmärtävästi. Kuistin edessä he kääntävät katseensa taivaalle, syvästi huokaisten ja poikiaan muistellen. Nyt on aika avata ne surullisten muistojen lokerot.
​
​
Kuvituksen hahmotelmia
...piirtämistä,kumittamista,kynän teroittamista...
Olen päässyt hienosti syventymään kelkka-tarinan kuvitukseen. Tarinan pohjalta kuvien määräksi tulee noin 37 kappaletta. Näiden lisäksi haluan piirtää johdanto-osioon kuvan, jossa äitini keskustelee kylän raitilla 82-vuoden takaisista tapahtumista. Kirjan kansikuvaa työstän ajatuksissani pikkuhiljaa.
Voi että, tämä on kyllä niin huippua saada olla tekemässä tätä projektia. Kaiken lisäksi on ihanaa, että tyttäreni Jasmin suostui projektiin mukaan. Hän työstää tekstiä kirjamuotoon sopivammaksi.
​
Tämä kirja on kolmen sukupolven projekti.
​
Olen piirtänyt kymmenen päivää putkeen joten nyt on hyvä hetki pitää pieni tauko. Lähdin käymään Oulussa lasten tykönä. Voidaan touhuta ihan jotain muuta, toki piirrustukset on mukana.
​
Tänään kun katson ikkunasta ulos näen lumihiutaleiden tippuvan taivaalta. Tämä pitäisi olla viimeinen kylmä päivä ja sitten alkaa kesä.
​
Nyt on äitienpäivä viikonloppu!
Ensimmäinen kirja
MIELEENI TULI ÄITINI TARINA KELKASTA...
Pidin mielessäni mahdollisuutta toteuttaa kirjan kuvitusta opiskelujen aikana.
​
Onnekseni minulle on tullut tilaisuus tähän!
​
Olen nyt aloittanut projektin, joten opiskelen tulevan kesän ajan. Teen kuvitusta äitini kirjoittamaan Kelkka- tarinaan. Tarina perustuu tositapahtumiin ja sijoittuu vuonna 1939 tapahtuneeseen traagiseen onnettomuuteen, sekä sen ajan elämään.
Tästä on jo 82 vuotta aikaa. Yritän saada ajatukseni monella tapaa tuohon aikaan, jotta pääsen "luomistyöhon" omalta osaltani.
Tämä on mielenkiintoinen ja tärkeä projekti!
​
Minulla on hyvä lähtökohta aloittaa prosessi, koska äitini kirjoittama tarina on valmiina. Äitini ei ollut vielä syntynyt tuolloin, joten teksti perustuu hänen siskonsa Alman ja Impi serkun muisteluihin, joista äitini on tehnyt muistiinpanoja vuosien varrella. Impi on ainut elossa oleva. Olisin itse halunnut haastatella Impiä mutta hän ei sitä halunnut.
Uuden alku
#PITÄÄ USKALTAA
Olin kaivannut oravanpyörääni muutosta jo pitemmän aikaa. Asuin Ylivieskassa ihanassa kodissani. Kotona oli hyvä olla, viihtyisää ja kaikin puolin rauhallista asustella. Työskentelin valokuvaajana kaupanalan yrityksessä. Valokuvaajan työ oli luovaa ja itsenäistä työskentelyä. Pidin kovasti työstäni.
​
Silti tuntui, että kaipaan muutosta ja mielellään pikaisesti!
​
Syksyllä 2020 alkoi tapahtumaan ihan rytinällä. Sain opiskelupaikan Torniosta. Kävin tutustumassa paikan päällä mahdollisiin media-alan opintoihin, samalla käynnillä pääsin tutustumassa erään luokan oppituntiin. Luokka oli valoisa ja avara. Siellä oli maalaustelineitä ympäriinsä ja värejä pitkin pöytiä. Minulle jäi niin mieleen Eeva-opettajan esittely, opiskelijan satu-kirjan kuvittamisesta. Tämä on niin minun juttu, tuli ensimmäisenä ajatuksena mieleen!
​
Päätös oli todella helppo. Olin valmis muuttamaan Tornioon!
​
Onnekseni lähipiirini on minun tukena!
bottom of page